@pikakahvimemegirl reacts: Versailles

Suomen normikriittisen someskenen supertähti @pikakahvimemegirl, eli Alma Tuuva, tekee keväällä 2024 yhteistyötä Viiruksen kanssa. Annoimme hänelle kausikortin ja vapaat kädet käsitellä meidän esityksiämme ja kirjoittaa niistä.

Nyt hän on nähnyt Versaillesin, ja tässä hänen ajatukset esityksestä ja sen teemoista (alkuperäisen Instagram-julkaisun löydät täältä).

Hierarkiahuijaus Versaillesin hovissa

Lähes jokainen haluaa olla suosittu, VIP, se jota kaikki kuuntelevat.

Ihmiset poliittisista näkemyksistään riippumatta tuntuvat haaveilevan noususta sosiaalisessa hierarkiassa. Vasemmiston ja oikeiston välillä voi olla eroja siinä, minkä tai kenen edessä kumarretaan, mutta yhteistä on halu saada valtaa, kunnioitusta ja sosiaalinen asema, joka mahdollistaa paremman elämän.

Teater Viiruksen Versailles kuvaa Aurinkokuninkaan loisteliasta hovia. Kuningas murahtelee käskyjä, hovi tanssii hänen pillinsä mukaan, pelaa sosiaalisia pelejä ja kilpailee keskenään.

Ollaan Euroopan sosiaalisen elämän huipulla, siellä minne jokainen haluaa päästä. Kaikkea kuitenkin leimaa pakonomaisuus ja jopa ällöttävyys. Hovin keskuudessa ei ole läheisyyttä eikä solidaarisuutta. Kun yhtä nöyryytetään, muut kilpailevat siitä, kuka onnistuu kuvailemaan kärsimystä sanallisesti parhaiten. He ymmärtävät, mitä tapahtuu, mutta eivät tee mitään sen estämiseksi. Onko tämä todella sitä, mitä kaikki haluavat?

Kutsun ilmiötä nimellä hierarkiahuijaus. Se tarkoittaa sitä, kun ihmiset yrittävät suojautua heihin kohdistuvalta vallankäytöltä pyrkimällä kohoamaan sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin. 

Vallankäyttö ei kuitenkaan katoa, se vain muuttaa muotoaan sitä mukaa, mitä ylemmäs etenee. Jotkin asiat voivat olla paremmin, mutta hierarkinen järjestelmä ei pysty tarjoamaan vapautta. Aina on joku ylempänä.

Versaillesin hovin jäsenet ovat eittämättä etuoikeutettuja hienoissa vaatteissaan, mutta palatsi on likainen ja täynnä paskaa. Ilmiö on nähtävissä sekä esityksen Versaillesin palatsissa että meidänkin yhteiskunnassamme. Etuoikeudet ja raha houkuttelevat, onnellisuus jää uupumaan.

Etuoikeuskeskusteluissa voisikin ehkä puhua enemmän siitä, että jos edes etuoikeutetut ihmiset eivät tunne tyytyväisyyttä, niin mitä mieltä on ylläpitää tätä järjestelmää. Versaillesin fiktiivisen hovin jäsenet lopulta tajuavat tämän. Siirrytään sekasortoisen leikin aikaan, jossa kukaan ei enää hallitse.