Woyzeckmaterial
Büchnerin klassikkoon perustuva poikkitaiteellinen törmäys
Ydinperhe, kunniamurha, elämänilo ja hieman hävytöntä suun soittoa
Woyzeckmaterial-näytelmä Viiruksella ei ole klassikko. Tuskin tulevakaan klassiko. Se on tahdon jälki. Tässä ja nyt. Kissa on kuollut, paska heitetty, palautteet kirjoitettu.
Kaikki on sanottu. Kaikki on tehty. Kaikki on jo koettu.
Me haluamme tarjota sinulle todellisuutta ja teemme vilipittömän yrityksen kertoa tarinaa. Yritys on tuomittu epäonnistumaan. Tiedämme miten Woyzeckin tarina päättyy ja luulemme tietävämme miten oma tarinamme päättyy, joten voimme yhtä hyvin kuluttaa aikaa harmonialaulun, tanssin, huumorin ja youtubevideoiden parissa.
Siitä tulle henkilökohtaista, poliittista, groteskia sekä kaunista.
Taiteilija Teemu Mäki tunnetaan siitä, että hän ei pelkää äärimmäisiä teemoja. Viiruksen Woyzeckmaterial-näytelmässä Mäki jatkaa yhdessä koreografi Arja Tiilin kanssa samassa suoraselkäisessä hengessä. Näytelmä kohdistuu valtarakenteisiin ja avuttomuuteen, rajojhin ja ylilyöntejhin.
Käsikirjoitus & ohjaus: Teemu Mäki
Koreografia & ohjaus: Arja Tiili
Lavastus & puvut: Lars Idman
Musiikkisovitus: Iiro Ollila
Musiikkivalinnat: Teemu Mäki & Arja Tiili
Valot: Ada Halonen
Lavalla: Maria Ahlroth, Pelle Heikkilä, Viktor Idman, Eleni Pierides ja Jenni Urpilainen.
Yhteistuontanto Arja Tiili & Co /Intomieliset ry:n kanssa.
Liput 25/20/15 €
Viirus 09-440 224 tai viirus@viirus.fi
Teemu Mäen ja Arja Tiilin sanat esityksestä (prosessin alussa):
Esitys on yhdistelmä tanssia, nykyteatteria ja esitystaidetta, jossa runsasdialogiset, tekstikeskeiset kohtaukset ja materiaalit vuorottelevat tai menevät limittäin aivan tekstittömien kanssa. Teos perustuu tietenkin jossain määrin Georg Büchnerin näytelmään Woyzeck, mutta yhtä tärkeää raaka-ainetta ovat myös esimerkiksi Alban Bergin ooppera Wozzeck, Bernd-Alois Zimmermann ooppera Die Soldaten, Werner Herzogin elokuva Woyzeck ja monet nykyhetken tositapahtumat, joissa woyzeck-kuvio mielestämme toistuu.
Mikä tarkoitamme woyzeck-kuviolla? Tarkoitamme sillä sitä arkkityyppistä tarinaa, jossa pitkään riistetty ihmisyksilö lopulta kostaa, mutta ei riistäjälleen, vaan hyökkäämällä jonkin sijaiskohteen kimppuun.Büchner ei tietenkään keksinyt eikä ensimmäisenä havainnut tätä kuviota, mutta hän kirjoitti sen käsikirjoituksen muotoon niin tehokkaasti ja yksinkertaisesti, että Woyzeckista on tullut Hamletin ja Oidipuksen veroinen vertauskuvallinen perushahmo ei vain teatteriin vaan kaikkiin taiteisiin.
Siksi mekin haluamme tehdä Woyzeckin ja käyttää materiaalina myös niitä lukuisia versioita, toisintoja ja päällekirjoituksia, joita Büchnerin kantatekstin jälkeen eri taiteissa on tehty. Mukana on myös eräänlaista käänteismotivaatioita: olemme kurkkua myöten täynnä kliseisiä Woyzeck- tulkintoja, joten haluamme tehdä toisenlaisen, paremman. Huonot Woyzeck- tulkinnat ovat kuin huonot versiot Carmenista (eräästä toisesta arkkityyppisestä perustarinasta): niissä on olevinaan paljon suuria tunteita, mutta koska tunnehurjastelu on niissä itsetarkoituksellista ja yhteiskunnallisen kontekstin unohtavaa, ei esitys liikuta – eikä lietso ajattelemaan.
Büchnerin Woyzeck-käsikirjoitus on myrkyllisen kriittinen armeijaa, porvarillista ydinperhettä ja luokkayhteiskuntaa kohtaan. Büchner näkee armeijan olevan epäinhimillistämiskone ja samalla luokkayhteiskunnan pienoismalli tai tahaton karikatyyri. Ydinperhe on Büchnerin tarinassa se veruke, jonka vaalimiseen ja puolustamiseen vedoten woyzeckinkaltaiset ihmiset ajetaan kuuliaisesti uurastamaan oman etunsa vastaisesti riistävän ja tylsistyttävän järjestelmän palveluksessa.
Tämä on toki edelleen kivan särmikästä ja sähäkkää sisältöä, mutta ei sellaisenaan. Woyzeckia on päivitettävä ja limitettävä yhteen nykymaailman kanssa. Büchnerin Woyzeck-käsikirjoituksen komponenteille on etsittävä vastineita nykyhetkestä: Vastaako nykyinen prekariaatti Büchnerin proletariaattia? Onko kuuliainen ja vuokratyönantajansa arvot ja edut sisäistänyt pätkätyöläinen nykyhetken vastine Büchnerin perussotilaalle? Millainen vastine kauppakeskusten poseerauspihat ja internetin virtuaalimaailma on sille pääkadunpätkälle ja bierstubelle, joka Büchnerin tarinassa edustaa yhteisen julkisen tilan ydintä, sitä jossa ihminen joko pärjää tai unohdetaan? Mitä samaa on Lontoon mellakoissa 2011 näennäisen järjettömästi rellestäneissä tavallisissa nuorissa ja rakastamansa naisen puukottaneessa Woyzeckissa? Ja ovatko Irakin Abu Ghraibissa vankejaan kiduttaneet sotilaat ja Helsingin Rautatieaseman hissikuilussa vankejaan kiduttavat vartijat eniten sukua Woyzeckille, Woyzeckin avovaimolle vai Woyzeckin esimiehille?
